07 helmikuuta 2016

Valoa festivaali ja Death Hawks

Perjantain treffi-iltaa jatkettiin Huberin jälkeen Yo-talolla. Käynnissä oli Valoa festivaalit, jotka on järjestetty Tampereella jo useampana vuotena. Kattaus on aina ollut kiitettävä ja keskittynyt lähinnä rap- ja indie-musiikkiin. Jako on mennyt niin, että Klubilla ja Pakkahuoneella on ollut räppiä ja mainstream-musaa, Yo-talolla indietä ja Telakalla hieman taiteellisempaa settiä. 


Me hankittiin liput vain perjantain Yo-talon keikalle, vaikka Klubilla ja Pakkahuoneellakin olisi ollut kiinnostavia esiintyjiä. Rankan alkuvuoden jälkeen ei vaan jaksanut festaroida koko viikonloppua. Ainakin Ruger Hauer ja Horse Attack Sqwad olisivat varmasti olleet näkemisen arvoisia. 

Irkkukahveilla vanhatkin jaksaa.
Saavuttiin Yo-talolle hieman ennen yhtätoista ja pian alkoikin Shivan Dragnin keikka. Shivan Dragn on jo hajonneen Rubikin laulaja Artturi Tairan yhtye. Hassua sinänsä, sillä viimeksi kun oltiin Lost In Musicissa Rubik oli lyömässä pillejä pussiin ja piti viimeisimpiä keikkojaan Pakkahuoneella. Mekin jonotimme keikalle, mutta kova pakkanen ja loputon jono sai meidät siirtymään Telakalle. Shivan Dragon ei oikeen iskenyt, setti oli aika perus elektronista indiemenoa, jota Suomi on tällä hetkellä pullollaan. Muutenkin meno vaikutti aika harrastajamaiselta, kun edes mikin kaikua ei tajuttu vähentää välispiikkien ajaksi. 


Puolilta öin aloitti Death Hawks, joka soittaa psykedeelistä rockia. Musiikissa on aika paljon vaikutteita Kingston Wallista ja Pink Floydista ja se on hyvin kitaravoittoista sekä melodista. Tuntuu että yhtye on nyt nousussa, mutta musiikkityylinsä takia yhtye tuskin tulee koskaan nousemaan valtaväestön tietoisuuteen. Esiintyjät näyttivät siltä, että heidät olisi revitty suoraan 70-luvulta lavalle. Asuihin ja hiuksiin oltiin panostettu ja laulajan ulkomuoto muistutti Kingston Wallin laulaja Petri Wallia. Kingston Wallin ja Death Hawksin eron huomaa vaikutteista. Siinä missä Kingston Wallissa kuuluu Intian äänimaailma sekoittetuna psykedeeliseen ja tunnelmalliseen kitararockiin, niin taas Death Hawksilla äänimaailma muistuttaa enemmän Yhdysvaltojen etelävaltioiden blues rockia. Yo-talon akustiikka ja tunnelma sopi Death Hawksin keikkaan erittäin hyvin. Tila on tarpeeksi intiimi tämän tyyliseen fiilistelymusiikkiin. Esiintyminen oli hyvin ammattimaista ja vaikka tietyllä tavalla tälläiseen kitaravoittoiseen rockiin liittyy tietty piittaamattomuus yleisöön, yhtye onnistui luomaan herkän vuorovaikutuksen. Laulajalla on mieletön karisma ja se näkyi varsinkin uuden levyn kappaleen Future Moonin esityksessä, jonka hän veti yksin omalla kitarasäestyksellä. 

Nykyisen elektronisen musiikin valtakaudella tämän tyylisiä yhtyeitä ei juurikaan ole. Yhtyeen live-esiintyminen koostuu vain neljästä perusinstrumentista, eikä esiintymisen pohjana käytetä valmista miksausta. Kingston Wallista tuttuun tapaan osassa biiseistä oli vahvasti mukana alttosaksofoni yhdessä kitaramelodioiden kanssa. Allekirjoittaneen mielestä nämä kaksi instrumenttia omaavat yhdessä kauneimman soundin. 

Dokumenttikamera ja pyöriva lautanen,  jonka päälle laitetuilla tavaroilla luotiin mahtitaustat!
Valoa festivaali on mukava piristys viikonloppuun, sillä tuntuu ettei Tampereella ole samaan tapaan hyviä keikkoja tarjolla kuin ennen. 

Loppuun vielä ensimmäinen joka kuukausi ilmestyvä Sunnuntailista, joka sisältää 25 kappaletta Death Hawksia sekä muuta saman henkistä musiikkia.



-Porilainen & Mustamakkara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti